Sol

Iltaa taas. Nyt olen mainoksen uhri ja juon pullollisen Solia, jolla on meneillään iso mainoskampanja. Kyseessä on meksikolainen, hyvin vaalea olut joka sopii kesäterassille erinomaisesti ja liian lämpimään kerrostalokaksioonkin mainiosti. Monet, allekirjoittanut mukaanlukien, tykkäävät juoda Solinsa limeviipaleella maustettuna, ja niin minäkin juuri teen.

Kuva on tällä kertaa internetin ihmemaailmasta, koska kamerani oli yhteistyöhaluton.

Pulloa avatessa pohdin miksi oluella on erittäin heikko ominaistuoksu. Ehkä koska se on niin vaaleaa? Juuri jääkaapista otettu ja ravistamaton pullokin kyllä kuohuu mukavasti. Tungin limelohkon pullon kaulaan ja otin ensikulauksen... mmmm, limen happamuus (pidän happamista asiosista, mutten ihmisistä) soundaa mahtavasti erittäin virkistävän maun kanssa. Oluen panemiseen on käytetty vehnän sijaan maissia ja ohraa, jonka toki huomaa maustakin, joka ilman limeä (ulkomuistista kerron) on todella pliisu, mistä johtuen Solia on niin helppo juoda useampi pullollinen terassilla. Hiilihappotaso on maltillinen.

Tätä ostelen välillä lähikaupasta, koska helposti juotavat oluet/siiderit sopivat töiden jälkeen paremmin suuhuni kuin jotkin muut. Aina ei toki jaksa ostaa limeä, mutta kyllä tätä ilmankin juo. En viitsi väittää Solin mahtuvan edes top vitoseen suosikkioluideni listalla, mutta se on kohtuu halpaa, helppoa juoda ja limen kanssa jopa melko maistuvaa. Aiemmin päivällä söin chili con carnea toisen Sol-pullon ääressä ja siihen olut soveltuikin mainiosti, taittamaan pahinta tulisuutta maustettuani left-overit vähän runsaalla kädellä.

Tällaista tällä kertaa. Huomenna, jos jaksan, kirjoitan sitä amaretosta. Tein eilen itselleni ja seurassani viihtyvälle naishenkilölle sourit ko. likööristä ja aikast hyvää tuli. Anyhow, kiva jos jaksat lukea. Muista ehdottaa aiheita/juomia. Nauti kesästä kun kerran voit. Käy terdellä kun on kaunista. Tarjoo kaverillesi Sol. Tai jotain.

Nähdään myöhemmin, alligaattori -

Naiga

Japanilainen vihreä tee-olut Yuzu

Ensimäiseksi haluan pyytää anteeksi venähtynyttä taukoa. Sori. Koitan olla ahkerampi. Ei vaan hotsittanut juoda. Oli töitä. Väsytti. Anyway, kävin kummiskin cittarissa etsimässä jotain blogini arvoista ja silmäni lukittuivat tähän seuraavaan kuin ohjus kohteeseen. Tänään minä avaan ja toivottavasti juon pullollisen....

IKI BEER Yuzu

Jälleen käytössä web-camera. Pullo on hyvin simppeli ulkoasultaan.

Kyseessä on siis japanilainen (laitoin taustallekkin soimaan Yirumaa) vihreällä teellä maustettu olut joka lupaa jotain peruslaagerista eroavaa. On koittanut avaamisen hetki... 

Pintahiivaoluelle tyypillisesti olutta avatessa pullon kaulaan nousee runsaasti vaahtoa, mutta koska tosimies juo pullosta, niin en jaksa nousta hakemaan lasia. Tuoksu on erittäin miellyttävä, vaikkei kovin voimakas. Pullon takaosa suosittelee tarjoilulämpötilaksi 4-6 astetta ja luulen että pääsen melko lähelle. Oluen väri on vaaleahko, jopa vihertävä(päiväys oli voimassa, tarkistin).

Ensimmäinen kulaus tätä 4,5% olutta maistuu todella hyvälle, mieleen tulee belgialainen Hoeegaarden. Tässä IKI-oluen valmistuksessa käytetyt japanilaiset sitruunat (Yuzut) tuovat mukavaa happamuutta. En voi hyvällä omatunnolla väittää maistavani vihreää teetä oluen takaa, mutta itse olut on kyllä erinomaisen juotavaa... Jälkimaku on melko lyhyt.

Kuten pullossakin sanotaan, vihreä tee antaa tälle oluelle paljon anti-oxidantteja, joka on kai erinomainen tekosyy juoda?

Olen itseasiassa hieman pettynyt, sillä tämä ei ollut aivan niin tajunanräjäyttävä kokemus kuin ehkä odotin, mutta hyvä bisse silti. En muista hintaa, mutta joisin toisenkin, koska oon öissä töissä ja mulla on massia vaikka kuinka. Kuitenkin, hyvä olut on aina hyvää olutta ja tätä voit ostaa, jos joku läheisesi nipottaa alkoholin terveyshaitoista. Fuck yeah, science! 

Loppuun laitan linkin oluen kotisivulle: www.ikibeer.com

Teaserina ilmoitan, että kaapissani on sitruunamehua ja pullollinen maailman parasta mantelilikööriä, Amaretto Disaronnoa, joista väsään jotain ja yritän kirjoittaa lyhyen postinkin. Kiitos kun luet. Muista kommentoida jos jäi kysyttävää/ehdotettavaa. Avaudu. Kerro oma mielipide jos olet maistanut. Ehdota juomaa. Juo kalja. Tai siideri. Tai lonkero. Have a nice day. 

Rauha ulos, 

---Naiga

En ole koskaan ennen kirjoittanut blogia. Ajatus tämänkaltaisesta blogista, jossa ostan, juon ja kirjoitan omin sanoin erikoisoluista ja siidereistä, heitän sekaan joskus cocktailinteko-ohjevinkkejä ja omia fiiliksiä, pyöri päässäni niin pitkään, että päätin kokeilla. Aivan sama vaikka ketään ei kuitenkaan kiinnosta. Niinpä laitoin taustalle In Flamesia ja repäisin luomalla tämän blogin. Kuten kaikki uudet asiat, tämäkin tulee aloittaa vauvan askelin, joten aloitan useasti juomallani juomalla....

Somersby Apple Cider

Pyydän anteeksi heikkoa kuvanlaatua, web-kamerani on vähän niin ja näin, lisäksi on pimeää. Naaman näytän kun jaksan.

Ja hep. Tätä mainiota omppusiideriä myydään vähän huonommissakin ruokakaupoissa, mm mun lähi-Siwassa. Myydään niin tölkissä kuin pullossakin, mulla maistissa nyt tölkkiversio. Yhden tölkin hinta on hataran muistini mukaan noin 2,50 euroa (Siwassa). Tuoteselosteesta silmäni eivät löydä yhtään E-koodia ja tölkissä on kaloreitakin vain noin 160 kiloa. Siiderin valmistaa Sinerbychoff, joka tutummin tekee vaikkapa Koffia. 

Avauksen jälkeinen sihahdus on maltillinen ja tuoksu ei hyppää nenille. Tuoksu itse on jotain vihreän ja punaisen omenan väliltä ja kuten tölkin kyljessäkin seisoo, sidukan maku on crispy, härmäläisittäin rapsakka. Jo ensi huikalla tekee mieli ottaa useampi kulaus ja kohtalainen hiilihappomäärä sallii melko nopeankin juomisen, jota yritän kirjoitustarkoituksessa välttää. Itse siideri on suussa makeahko, mutta ei häiritsevällä tavalla. Omena maistuu jopa yllättävän vahvasti, mieleen tulee Jonagoldin kaltaiset lajikkeet. Me like. Jälkimaku on melko lyhyt ja tuo mieleen mummolassa juodun itse tehdyn omenamehun, siis suodattamattoman sellaisen. 

Alkoholia juomasta löytyy 4,5%, joten mistään hard cideristä ei tosiaan ole kyse, vaan juoma livahtaa kurkusta varsin liukkaasti. Ostan tätä itse säännöllisesti kaappiin muutaman tölkin, sillä töiden jälkeen "yhdeksi" tällainen helposti juotava, makeahko siideri sopii omaan makuun paremmin kuin Crowmoorin tapaiset kuivat siiderit. Somersbystä nauttiminen ei vaadi mitään tutkintoja, vaan maalikkokin oppii pitämään mausta nopeasti. Plussaksi mainitsen myös sen faktan, että tämä siideri ei pilaa minkään oheissyötävän makua, ainakaan minun kokemuksellani. 

Lopuksi lainaan Tuulilasi-lehteä:

Kiitän: Hinta-laatu suhdetta, juotavuutta, makua

Moitin: Pikkusen tuppaa röyhyttään, ai tää on jo tyhjä?

Tällä aloitan. Postaus on lyhyt, mutta niin oli siiderikin ja mä reenaan vasta. Älä tuomaroi mua, veli. Yritän päivittää blogia juomien osalta noin kerran viikossa, jos oikeen innostun niin kahdesti. Työpäivinä on paha juoda, mut ehkä aamuyön tunteina saan inspiksen kirjotella tänne. 

Kippis, rauhaa, Naiguli out.